Tätä olen miettinyt jo aika pitkän aikaa ja tämä kesä on vahvistanut niitä ajatuksia.
En ota enää uusia hääkuvausvarauksia, en minkään pituisia. Jo sovitut kuvaukset hoidetaan tietenkin like a boss!
Ajattelin, että tämän kesän kokeilen, miltä tuntuu viettää kesälauantait enimmäkseen muuten kuin häissä. Lauantait ovat tuntuneet sellaisilta, joilta haluan lauantaiden tuntuvan. Ei ole tullut ikävä hääkakkuja (onpas!), karkkibuffetteja (todellakin!) tai kenkäleikkiä. Ei ole tullut ikävä häästressiä, ei sitä sunnuntaista oloa koko päivän kuvauksen jälkeen, eikä ole tullut ikävä niitä työhuoneella vietettyjä öitä plärätessä hääsettejä.
Parin vuoden aikana olen pohtinut asioiden priorisointia aika paljon ja sitä, millaisia valintoja tekee oman hyvinvointinsa ja elämänlaadun eteen. Mitä asioita haluaa ylipäätään tehdä ja millaisista asioista saa positiivisia tunteita ja miten nämä valinnat vaikuttavat läheisiin ihmisiin? Miten käyttää rajallisen ajan – vuorokaudessa, viikossa, kuukaudessa, vuodessa, elämässä?
Tällä hetkellä olen täydellisen tyytyväinen siihen, että mun mieluisan ajan täyttää erittäin mielenkiintoinen työ, rakas perhe ja treenaaminen sekä vähän välillä kuvaaminen. Hääkuvaus on älyttömän rankkaa hommaa. Varmaankin tämmöiselle introvertille vielä extrarankkaa. Olen tosi kiitollinen siitä polusta, miten ”ajauduin” hääkuvaukseen ja päässyt kokemaan sitä kautta upeita juttuja. Toisaalta uskon, että ehkä just sen tietynlaisen ajautumisen takia vähän niin kuin kasvettiin hääkuvauksen kanssa eri suuntiin.
Tämä tuntuu aika reilulta päätökseltä mua itseäni kohtaan, mutta reilulta myös hääpareja kohtaan.
